*

anttiolavisalonen Sub specie aeternitatis

Ihmisellä on tarve tuntea itsensä Ihmiseksi.

Kyllä. Meidät ollaan saatettu tilaan, jossa meidän on mahdotonta tuntea olomme hyödyllisiksi ilman, että me kuulumme, me näymme ja meillä on jokin agenda. Politiikka on tänä päivänä syöksynyt sellaiselle alueelle, jossa poliittiset henkilöt ovat myötämielisiä niille, joiden asian ajamista he ovat aina välttäneet - nimittäin kansan asian. Eikä suinkaan minkä tahansa kansan. Kansan joka vaatii tekemistä, kansan joka vaatii asioiden palauttamista edes jollain tavalla sellaiselle tolalle, jossa kansa on jonkin arvoinen. Instituutioiden merkitys on kansan parissa saanut uuden kiillon - sellaisen, jossa me kaikki voimme harhaisesti saada äänemme kuuluviin. Mikä siis ajaa politiikkaa eteenpäin tässä kylmässä ja koleassa yössä? Onko se todellakin ihmisten tarve olla ihmisiä, vai ihmisten lapsellinen usko siihen, että ihmisyys on vielä saavutettavissa jollain ihmeellisellä vaskoolilla, taikajuomalla tai jonkin ihmeellisen menestystarinan kautta? Totta puhuvat poliitikot ovat kutakuinkin perin absurdi näky tässä maalauksessa johon meidät ollaan kaiken eskapismin huumassa heitetty. Poliitikot todellakin ovat löytäneet sen viimeisen oljenkorren johon tarttua silloin, kun hevoset eivät enää raipan iskuista hievahdakkaan, vaan sulkevat vain valuvat silmänsä - ja odottavat armon käyvän oikeudesta. He ovat alkaneet puhumaan totta. Mutta onko tämä todenpuhuminen totta vaiko hyvää -"uutta poliittista" taistelukenttää. Kansalaisten hallintaa pelolla, tosiasioilla siitä, mitä tulee tapahtumaan jos, ja siitä kuinka huonossa jamassa me nyt olemme kun koska ja siksi.. 

Todenpuhuminen on muuttunut pelottavaksi siinä maailmassa, jossa me elämme. Totta puhuva henkilö on usein vaarallinen jollekin sellaiselle taholle, joka on vuosia, vuosikymmeniä ja joissain tapauksissa jopa vuosisatoja uskotellut kansalaisille, että "kaikki on hyvin!", vaikka näin ei todella olekaan. En aio luetella minkäänlaisia lukuja siitä, miten asiat olisivat voineet mennä paremmin, olla paremmin tai olla suunnitellut paremmin.

Ei. Se on niiden tehtävät, joiden ajattelutapaa luonnehtii kvantitatiivisuus. Se on niiden keino, jotka eivät uskalla tulla peilin takaa näkyville kertomaan miten asiat todella ovat. Ja se mitä he eivät kerro on, että mahdollisuutemme ihmisinä on mennyttä. Eikä se tunnu enää missään. Ei tämä ole enää uutta. Tämä on ollut tiedossa jo pitkään.

On täysin turhaa sanoa, että "hei, ilmastonmuutos on ihan oikeasti tosi asia.. maailma hukkuu paskaan ja me kuolemme sen mukana - ihan vain siksi, että jokin taho jossain on nyt sitä mieltä, että ilmastonmuutos on foliohattuilijoiden ja viherpiipertäjien keksintö tienata rahaa rehellisen konservatiiviyrittäjän selkänahasta.".

Niin. Mitä se kertoo rehellisestä konservatiiviyrittäjästä? Se kertoo sen, että rehellinen konservatiiviyrittäjä laskettelee omia epäluulojaan osaksi ilmastofoliohattuilijoiden ajatusmaailmaa. Kilpailuasema! Tyypillistä. Se hemmetin vihervassarointihan syö meidän budjetin! Ei asia kai kuitenkaan näin ole? Mitä on siis yhteisöllisyys ja vastuullisuus? Minä odotan tulevaa itsenäisyyspäivää nähdäkseni kuinka suuren mielenosoituksen nuoret ihmiset saavat tänä vuonna järjestettyä. Se on oikeaa kansalaisuutta! Se on oikeaa kansalaisten toimintaa, ja se on sitä, mitä me todella tarvitsemme.

Ihmiset eivät voi hyvin - ja poliisin puolesta esitellään uusia mellakka - aseita. Mellakka-aseita? Mistä se kertoo, että meillä on mellakoita? Meillä, suomessa. Onko se syy, vai onko se oire jostain paljon syvemmälle menevästä? Miten poliisien aseistus korreloi yhteiskunnan tilanteen kanssa? Miksi nämä koulutetut nuoret osoittavat mieltään juuri näin, ja aina näitä samoja hahmoja vastaan? Onko koulutusjärjestelmässämme jokin vialla, kun he syyllistävät  eliittiä loisimisesta - vaikka ovatkin itse huonosti toimeentulevaa porukkaa, opiskelijoita, muusikoita - nuoria.

Mellakoita. Terrorismia. Niin, näitä huutoja me kuulimme viime vuonna 6. joulukuuta jälkeen. Ihmisten suurin huolenaihe olivat tampereen stockmannin rikotut ikkunat. Kukaan ei ajatellut, että kenties KIAKKOVIARAAT tekivätkin jotain ihan muuta rikkoessaan stockan ikkunoita tai hakatessaan hevosia jääkiekkomailoilla. Ja mitenkään tähän liittymättä on pakko nostaa myös hevosenlihaskandaali esiin, joka kolmasti vuonna 2013 pulpahti esiin - hevosen jauhettua lihaa oli päätynyt lihamarkkinoille jonain ihan muuna lihana, ja sitä oltiin kovasti tarjoamassa kansan syvien rivien parissa köyhille suomalaisille..mutta.. Viime vuoden itsenäisyyspäivän juhlien jälkeen suomessa ovat asiat paljon huonommalla tolalla kuin koskaan. Poliitikotkin puhuvat totta seuraavien neljän vuoden toivossa. Twitteri täyttyy Stubbin juoksutuloksista ja russofobia ollaan vedetty mamuongelman ohella kansalaisten silmien eteen sotkemaan pakkaa uusien pörssinoteerauksien tieltä.

Odotan innolla seuraavaa itsenäisyyspäivän mellakkaa ja sen jälkimaininkeja. Siinä on, sanokaa minun sanoneen, viimeinen sysäys - viimeinen esirippu ennen suurta finaalia. Se tulee olemaan jotain sellaista, joka sokeuttaa kansalaisten rivit näkemästä sitä mihin meitä ollaan viemässä. Se on myös polttoainetta tuleviin eduskuntavaaleihin. Likainen politiikka. Se on muisto vain. Nyt teroitellaan poliittisen lihamyllyn teriä. Eikä tässä lihamyllyssä jauhaannu ainoastaan hevosenliha! Ensimmäinen "suomen Ferguson" on kulman takana. Ensimmäinen veriuhri odottaa - eikä se suinkaan ole yksikään verenhimoisista poliittisista hahmoistamme - vaan joku näistä työttömistä, opiskelijoita tai nuorista. Eikä tämäkään tieto ketään hetkauta. Korkeintaan lihamässäilyiden keskeltä kuuluu välinpitämätön "oma vikansa" vinkkaus ja siinä kaikki. Sitä odotellessamme - toivokaamme parasta. Toivokaamme, ettei joku näistä jäykistä poliittisista hahmoistamme ala todella uskomaan omaan absurdiin todenmukaisuuteensa tässä maailmantilanteessa, jossa elämme. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Ihmisellä on tarve tuntea itsensä Ihmiseksi.

ooo

Joskus menneinä vuosina kävelin pohjattoman masentuneena räntäsateessa Pitkänsillan yli Helsingissä. Käänsin päätäni taaksepäin ja katsoin lumiseen katuun. Kyllä... kyllä ne ihmisen jalanjälkiä olivat.... toivoa syntyi.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen

Menneestä pois päin kulkemisella on vain yhdenlainen tapa tulla nähdyksi. Ymmärretyksi se tulee muistamalla.

Toimituksen poiminnat