anttiolavisalonen Sub specie aeternitatis

Yrittäjyyteen, koulutukseen ja teollisuuteen on satsattava.

Viimeisimmässä avauksessani "Illuusio, hämäys ja harhautus. Me tarvitsemme työtä" pohdiskelin raskaan talouden tärkeää osaa suomalaisen kansantalouden nostamiseksi tämän hetkisestä. Pohdiskelin mm. seuraavaa

"Työpaikkojen luominen tyhjästä on ongelmallista. Varsinkin, kun kukaan ei halua tehdä työtä josta syntyy tuote myytäväksi. Ja vielä vähemmän siitä syystä, että jonkun pitäisi huolehtia tuotteen raaka-aineen valmistuksesta. Sen sijaan me elämme tässä rumassa kuplassa, jossa kaikki työ alkaa vähin erin liukumaan raaka-aineen kopioksi. Ääneen lausuttuna; innovaatioiden puute luo tarpeen kehittää jo olemassaolevia tuotteita paremmin myyviksi tuotteiksi. Mutta voimmeko me elää näin?".

Miten me saisimme suomen nousuun? Immoskohu ja Halla-aholaisten harhautukset eivät auta tämänhetkisessä tilanteessa. Sen toteaminen, että Immonen on ajatuksiltaan selvästikin keskenkasvuinen ja Halla-aho kenties muuten vain hukassa, ei vie suomen talouskehitystä eteenpäin. Me todellakin tarvitsemme raskasta teollisuutta ja sen antamia mahdollisuuksia - mutta sen oheen nostaisin myös Omavaraistalouden ja Lähiruuan sekä koulutusuudistuksen tärkeiksi tekijöiksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ensinnäkin, peruskoulu tulisi olla 13vuotta kestävä kokonaispaketti, joka ei suinkaan päättyisi yhdeksänteen tai kymmenenteen luokkaan, vaan pakollisen peruskoulun jälkeen jokainen koululainen kävisi vielä lukio/ammattikoulu yhdistelmän osana peruskoulua. 

Tämä varmistaisi sen, että jokaisella suomen koululaisella olisi omalta osaltaan ainakin yksi ammattitutkinto ja jatkokouluttautumismahdollisuus elämässään niin sanotusti "plakkarissa". Nykyisen kaltaisen peruskoulun jälkeinen ammatillinen jatkokoulutus olisi kolmivaiheinen

1. kisällivaihe, jolloin hiljaisen tiedon siirtyminen olisi ensiaskel ammattitaidon opiskelussa.

2. kehittymisvaihe, jolloin kisällivaiheen oppeja tarkasteltaisiin akateemisten ja käytönnön työssäoppimisen kautta.

3.  suuntautumisen syventämisvaihe, esimerkiksi mielenterveyshoitotyö tai hienomekaniikka tai mahdollisesti jokin muu syventävä - alakohtainen vaihe.

Luonnollisestikin tämä tarkoittaisi, että oppivelvollisuusikää pidennettäisiin aina 20 ikävuoteen asti.

 

OMAVARAISTALOUS TARKOITTAISI MYÖS YKSITYISYRITTÄJYYTTÄ

 

Perusopetukseen tulisi lisätä yrittäjyyttä käsitteleviä opintoja. Kun peruskoulu sitten päättyisi, olisi jokaisella suomen koululaisella jonkinlainen pohjatieto siitä, mitä yrittäjyys on ja kaikenlisäksi myös jonkinlainen ammattitutkinto ja ylioppilastodistus. Täytyy todeta, että tämä ei ole paljoa, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Ylioppilastutkinto antaisi jokaiselle sen suorittaneelle koululaiselle hyvän akateemisen tietopohjan. Ammatillinen tutkinto taas antaisi näköalan jonkin ammattitutkinnon mukanaan tuomaan ammattiosaamiseen ja perusopetuksen aikana saatu käsitys yrittäjyydestä saattaisi toimia tulevaisuudessa sytyttäjänä yrityksien määrän kasvulle ja erikoistumiselle. Omavaraistalous tarkoittaisi tämän tiimoilta myös sitä, että osaajien ammattitaito toisi heille omavaraisosaamista ja mahdollistaisi tätä kautta pienyritysten muodostaman koko suomen laajuisen osaamisalueen - jota kehitettäisiin tietoperusteisesti, nojaten eri alojen uusimpiin oivalluksiin ja innovaatioihin. 

Omavaraistalous tulisi ulottaa myös entistä voimakkaammin lähiruuan tuottajiin. Kuntien sisäinen lähiruokaketjuuntuminen on tervettä kehitystä, joka mahdollistaa moniulotteisen kaupankäynnin kehittymisen ja lähiruokapalveluiden lisääntymisen. Jokaiselle suomalaiselle tulisi mielestäni antaa mahdollisuus myydä esim. tietty määrä itsetuotettua lähiruokaa ilman, että täten saadusta tulosta tulee maksaa veroa. Tai, jos itsetuotettua lähiruokaa ja lähiruuan raaka-aineita kasvatettaisiin esim. omalla pihamaalla tai verannalla saisi näistä jonkinlaisen hyvityksen esimerkiksi verotuksessa. Kuntalaisille tulisi kerran viikossa tarjota mahdollisuus myydä lähiruokatarjonnan tuotteita esimerkiksi jollakin kunnan määrittelemällä torilla.

Näkisinkin, että juuri yksityisyrittäjyyden lisääminen, raskas teollisuus ja pienyritysten asian edistäminen toisivat suomeen sellaisia positiivisia tuulahduksia joita suomi tarvitsee.

 

MITÄ SUOMI SIIS TARVITSEE? 

 

 

Kuten jo aiemmassani avauksessa mainitsin: "Suomi tarvitsee teollisuutta. Suomi tarvitsee alkutuotantoa. Tuotantopyramidi ollaan tänä päivänä käännetty niin, että raaka-aineen tuottajia on paljon vähemmän, kuin lopputuloksen/valmiin tuotteen myyjiä. Metallituotteiden- ja koneiden valmistaminen ja kehitys suomessa on ollut aina huippuluokkaa. Innovatiivisuutta tarvitaan kuitenkin huimasti lisää. Laakereilleen ei saa jäädä lepäämään. Innovatiivisuutta teollisuudessa tulisikin lisätä kehittämällä ja lisäämällä teollisuuden alojen koulutusta ja tutkimusta. Myös rahoitusta uusien teollisuusyritysten kehittämiseen tulisi lisätä. Pieniä yrityksiä, keskisuuria yrityksiä ja suurempiakin yrityksiä tulisi kannustaa osaksi tuotekehitystä ja raaka-aineiden valmistamista suomessa, suomalaisella työvoimalla. Koko yrityskenttä tulisi jollain tavalla valjastaa aina jonkin kotimaisen tuotteen valmistusprosessiin. Rajankäyntiä tässä kuitenkin pitäisi olla - esimerkiksi maanviljely, metsänhoito, puuraaka-aine ja rakennusteollisuus voisivat saada käyttöönsä suomessa valmistettuja, suomalaisia teollisuustuotteita sellaisella hinnalla, että yrittäminen ja teollinen tuotanto mahdollistuisivat kokonaisvaltaisella tasolla ja työväen palkkaaminen osaksi oman alan teollisuustoiminnan ylläpitämistä olisi mahdollista. Jokin tietty prosentti tuotetusta teollisuudesta menisi automaattisesti myyntiin ulkomaille Suomalaisen jalostustoiminnan seurauksena. Jatkuvana pyrkimyksenä olisikin, että pyramidi joka nyt on kääntynyt päälaelleen muodostuisi aikojen saatossa sellaiseksi, että se ei enää olisi pyramidi vaan pikemminkin yhtenäinen, leveä, suora linja, jossa jokainen osanen tukisi olemassaolollaan muita kokonaisuuden osia. Koulutuksen tulisi mielestäni tähdätä kolmen eri osa-alueen ylläpitämiseen. Koulutus palvelisi yhteiskuntaa raaka-aineiden tuotannon kautta, tuotteen valmistamiseen, yhteiskunnallisiin hyötynäkökulmiin nojaten ja tuotteesta saatavien voittojen hyödyntämiseen niin, että tuotteen jatkojalostus, valmistus ja yhteiskunnalliset hyötynäkökulmat vahvistaisivat yhteiskunnan jäsenten turvaa - pitäen samalla kiinni kansalaisten turvallisuuden tunteen säilymisestä ja hyvinvoinnin ylläpidosta. Loputtomaan hyvivoinnin maksimoimiseen emme voi kuitenkaan - hieman ristiriitaisesti ajatellen -  nojautua. Turvallisuuden tunteen heikkeneminen aiheuttaa ääri-ilmiöiden nousua ja esiintymistä yhteiskunnassa. "

 

UUDET TEESIT SUOMELLE

 

* Teollisuuden alojen yhdistäminen niin, että ne tukevat toistensa kehitystä, ylläpitoa ja tuottavuutta.

* Raaka-aineiden tuotannon tukeminen ja lisääminen osana teollisuuden eri alojen tuotantoa.

* Tuotteen lopullinen valmistamisen yhteiskunnallisiin hyötynäkökulmiin nojaten

* Yritysten sitominen ja kannustaminen osaksi kotimaista tuotantoa yhteiskunnallisiin hyötynäkökulmiin nojaten. 

*  Lopullisen tuotteen myynnistä saatujen varojen hyödyntäminen niin, että tuotteen jatkojalostus, valmistus ja yhteiskunnalliset hyötynäkökulmat vahvistaisivat yhteiskunnan jäsenten turvaa - pitäen samalla kiinni kansalaisten turvallisuuden tunteen säilymisestä ja hyvinvoinnin ylläpidosta.

* Läpi elämän jatkuva ilmainen kansalaisten koulutus, hyvinvoinnista huolehtiminen ja arvovaltainen kohtelu.

* Perusopetussuunnitelman muutos - perusopetuksen antama Lukio - ja ammattikoulutus.

* Pienyrittäjyyden tuen lisääminen 

* Omavaraistalouden mukanaan tuomien mahdollisuuksien korostaminen. Hyvä ja mielekäs elämä!

* Työpaikat muodostuvat yrityksistä.

* Porrastettu Kansalaispalkka, kansalaiseläke. 

 

KAIKKI lähtee raskaasta teollisuudesta. Vaikka itse edustankin palvelualaa, tai oikeammin sosiaali- ja terveysalaa, ymmärrän oikein hyvin, että palveluyhteiskunta ei ole kestävä ratkaisu. Raskasta teollisuuttakin voidaan muuttaa vähemmän saastuttavaksi, vähemmän luntoa kuormittavaksi. Ja siihen tarvitsemme lisää hyviä aivoja. Sellaisia aivoja jotka ajattelevat ihmisyyttä ja elämää kestävien mallien kautta. Meidän tulee nähdä itsemme osana luontoa, eikä niin, että luonto on vain käytön ja hyödyn väline. Meidän on nähtävä mitä välinpitämättömyys, sodat, viha ja pelko saavat meidät tekemään! Kyllä! Me tarvitsemme teollisuutta, teollisia innovaatioita, vähemmän pörssipelejä ja enemmän käytännön hyvinvointia lisäävää työntekoa. Me tarvitsemme unelmia, joihin voimme nojata myös tulevaisuutemme. Me tarvitsemme käytäntöä ja osaavia ihmisiä, joiden luoma huominen on kaikkien etu - riippumatta siitä ovatko he muslimeja, mustaihoisia tai homoseksuaaleja. 

Kenties me tarvitsemmekin inhimillis - tieteellisen - puolueen, joka ajaa ihmisen kestävää kehitystä kohti parempaa huomista ja kohti parempaa uutta vuosituhatta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Anna-Leena Nieminen

Oivallukset ja innovaatiot syntyvät vain vapaudessa.

Mutta esität täysin päinvastaisia keinoja eli

- valtion koulutusmonopolin syventämistä (oppivelvollisuuden jatkamista ja laajentamista)

- etatismia (tuotteen lopullinen valmistamisen yhteiskunnallisiin hyötynäkökulmiin nojaten), (Pienyrittäjyyden tuen lisääminen)

- sosialismia (kansalaispalkka) (Kenties me tarvitsemmekin inhimillis - tieteellisen - puolueen, joka ajaa ihmisen kestävää kehitystä*)

- protektionismia (Koko yrityskenttä tulisi jollain tavalla valjastaa aina jonkin kotimaisen tuotteen valmistusprosessiin).



* meillä on jo sellainen puolue; shampanjasosialistinen puolue

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen

Hienoa.

Minkälaisen koulutuksen näkisit olevan oikealla tiellä? Tarvitsemmeko me ylipäätään minkäänlaista säänneltyä koulutusta vai voiko kaikki vain lähteä vapaudesta? Älä siis käsitä väärin - olen ehdottomasti sitä mieltä, että innovaatiot lähtevät vapaudesta ja erityisesti olen sitä mieltä, että vapautta ei tulisi säädellä - muutoin kuin silloin, kun se on vahingollista luonnolle, ihmisille tai yhteiselle hyvälle.

Kestääkö yhteiskunta kaikkien arvojen uudelleen arvottamisen - yhteiskuntana, vai syntyykö siitä jotain muuta. Jos siitä syntyy jotain muuta, niin onko se minkä arvoista luonnolle, ihmisille tai yhteiselle hyvälle. Mitä mieltä olet? Tarvitsemmeko me minkäänlaisia suuntaviivoja, vai voidaanko kaikessa lähteä kokeilemaan ns. onnea ja toivoa, että dominot laskeutuvat oikein päin pöydälle.

Voiko pienyrittäjyys olla yhteisen hyvän edistämistä - samaan aikaan kun se toimii yrittäjyyden periaatteiden mukaisesti? Minkä osan tarvitsee yhtälössä muuttua, että yhteinen hyvä säilyisi ja kukoistaisi? Olisiko se juuri noiden kaikkien arvojen uudelleen arvottaminen..

Eikö kansalaispalkka olisi kuitenkin kaikkien edun nimissä tapahtuva liike?

Eikö protektionismi voida ohittaa jalostamalla kotimainen tuote myös ulkomaalaiseen hyötykäyttöön?

Anna-Leena Nieminen

Ei tarvita suuntaviivoja, jollei yksilön kokonaisvaltaisen vastuun kantamista katsota sellaiseksi eli kyse on eräänlaisesta moraalisesta vallankumouksesta.

Mitä on yhteinen hyvä? Huijausta kaiken tämän hulluuden (sosialismi/etatismi) ylläpitämiseksi, kuten eräässä videossa sattuvasti sanottiin.

Ihmisten on saatava toteuttaa omaa elämäänsä haluamallaan tavalla ja suotava tämä oikeus muille ja kantamalla itse vastuun kaikenlaisesta toiminnastaan. Eli kyse on oman edun tavoittelemisesta, jolloin syntyy spontaania järjestystä, jollei tätä valtio - kuten nyt - estä.

Toisin sanoen kaikki valtion monopolit pitää purkaa, myös lainsäädännön, jolloin laki muuttuu tavalliseksi kulutus (tai palvelu-) hyödykkeeksi. Laatu ja hinnat silloin ihan toista luokkaa kuin nykyisin, jonka tuloksena koko yhteiskunnan kukoistus ja nopea ja mittava teknologinen kehitys.
(Viimeksi mainittua edistää koulutuksen täydellinen vapautuminen).

Perustulo ei ole kaikkien etu, koska sen kustantavat muut eli parempituloiset.

Perustulo myös edelleen aiheuttaa riippuvuuden valtiosta eli pönkittää kelvottomien vallanpitäjien asemaa.

Perustulo pitäisi huolen siitä, että edelleenkään ei voisi rikastua omalla työllään.

Lisäksi eikä kaikkein vähäisin seuraus:perustulo estäisi luovan tuhon syntymisen.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen

Hienoa. Hyvä.

Meinasitko, että suuntaviivoista irtaantuminen ei ole eräällä tapaa suunta, johon tulee pyrkiä? Eikö tämä kuitenkin sodi sitä ajatustasi vastaan, joka aiheuttaa luovaa tuhoa?
Yhteinen hyvä on kaikille mielekäs ja hyvä elämä. Se mitä sillä tarkoitetaan muodostuu mainitsemasi - vapauden vanavedessä. Mitä on vapauden vanavesi - se on luonnollisestikin luonnollisen ja moraalisen kokonaisuuden lopputulos. Jotain sellaista, mikä voidaan kattaa koskemaan kaikkia (yhteinen) samalla mittapuulla ajateltuna (hyvä). Kaikkien arvojen uudelleen arvottamiseen ei mielestäni tule lähteä vain siitä syystä, että lopputulos olisi uusi ja vahvempi tapakäsitteistö. Sellaisessa loppputuloksessa raaka voima ja väkivalta ottaisivat ylivallan ja kumoisivat esim. lasten, naisten ja vanhusten oikeudet totaalisesti.

Spontaani järjestys ei mielestäni ole spontaania. Spontaanius sinänsä on kuten aikavyöhykkeet tai värit; ne ovat lopulta sopimuksen varaisia.

Mutta eikö perustulo aiheuttaisi riippuvuuden ohella myös myönteisen riippuvuuden kehityksen? Tarkoitan, että emmehän me voi lopulta tietää mikä on lopputulos. Ymmärrän kyllä ajatuksesi siitä, että romahdus ja irtaantuminen monopolista on ainoa mahdollinen luova tila, mutta tuskin sinäkään tiedät muusta kuin siitä, mitä yhden tai kahden ihmisen elin iän aikana on tullakseen. Asiaa pitää tarkastella vuosisatojen valossa - mieluummin kuin juuri sinun tai minun elinaikanani.

Anna-Leena Nieminen

Olet - kuten valitettavasti niin moni muukin - kollektivistisen turvallisuuden myytin vallassa, siinä kuvitellaan että jollei julkinen valta huolehdi ihmisten turvallisuudesta, seuraa esimerkiksi Mad Max elokuvien kaltainen yhteiskunta. Mutta oikeasti silloin on kyse vain turvallisuuden alituotannosta. Eikä vapaassa, spontaaniin järjestykseen perustuvassa yhteiskunnassa alituotantoa turvallisuudessakaan tule koskaan olemaan.

Moraalinen vallankumous - josta aikaisemmassa kommentissani kirjoitin - sisältää juuri muun muassa myyttien murtamista ja toinen hyvin yleinen myytti joka pitäisi murtaa on marxilainen myytti jossa kuvitellaan olevan eturistiriitoja työnantajan(kapitalisti) ja työntekijän välillä. Ensimainitut ovat “riistäjiä” ja “pahoja”ja jälkimmäiset “riistettyjä” ja “hyviä”. Mutta todellisuudessa eturistiriitoja on vain veronmaksajien ja -kuluttajien välillä. Mikään muu ei siis oikeasti riistä ja ole paha kuin pakkovaltaa käyttävä valtio.

Valtiosta(vallanpitäjistä) riippuvaisuus ei voi koskaan olla myönteistä kehitystä, koska se rikkoo aina ja lähtökohtaisesti yksilönvapautta ja - perusoikeuksia. Pakkovalta ei voi koskaan olla hyväksi. On asioita eli totuuksia jotka ovat muuttumattomia ja edellä kirjoittamani on juuri sitä.

Demokraattisen sosialismin eli nykyisen systeemin seurausta onkin juuri moraalinen relativismi (muiden ikävien seurausten lisäksi) eli maalaisjärjen katoaminen ja sen käytön kieltäminen.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen Vastaus kommenttiin #5

Hyvä. Itse en lähesty asiaa noin pessimistisestä näkövinkkelistä. Itseasiassa, ajattelen asian mieluummin niin, että raaka voima ja väkivalta, sekä naisten ja lasten tasa-arvoisuudesta kiinnipitäminen on kaikkien yhteiskunnan jäsenten tehtävä. Turvallisuudesta ja turvallisuuden toteutuksen ylläpidosta vastaavat yhteisesti hyväksytyt tekijät, yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti mikä jo sinällään on osoitus myötämielisyydestä, lämmöstä ja yhteisestä hyvästä. Mielestäni yhteiskunta on jäsentensä näköinen ja jäsenet yhteiskuntansa näköisiä. Tapahtuiko tässä nyt sinulle Anna-Leena jonkinlainen projektio? Tulitko vahingossa sälyttäneeksi omia ajatusmallejasi allekirjoittaneen sielunelämän suuntaviivoiksi.

Hyvä, että otit puheeksi tuon moraalisen vallankumouksen. Selventäisitkö vielä, että miltä kannalta lähestyt moraalia? Se jäi minulle nyt hieman valjuksi - enkä saanut ns. kiinni tarkoitusperistäsi, koska puhuit samanaikaisesti eturistiriidoista ja moraalisesta vallankumouksesta. Käyttämäsi esimerkki ei ihan syvimmiltään osin mielestäni kanna sille tasolle, jossa sen voisi ymmärtää puhtaan järjen tai edes puhdasta järkeä kritisoiden länsimaisen moraalifilosofian mukaiseksi. Puhummeko me nyt siis samaa kieltä tämän asian ympärillä? Haluatko sinä siis purkaa yhteisesti sovitut rakenteet ja etsiä jotain muuta - kuin demokratian? Vaikkakin nimellisen sellaisen? Hienoa! Kerro lisää. Tämä kuulostaa oikeasti mielenkiintoiselta. Miten ratkaisisit esimerkiksi mainitsemasi kuluttajien ja veronmaksajien välisen ristiriidan?

Minun on pakko kysyä - enkä halua kuulostaa nyt mitenkään tungettelevalta, mutta - ajatuksesi ovat jotenkin darwinistisia, tai ehkä jopa sosiaalidarwinistisia.

Toimituksen poiminnat