anttiolavisalonen Sub specie aeternitatis

Pommidiplomatia kylvää tuhoa.

  • Pommidiplomatia kylvää tuhoa.
  • Pommidiplomatia kylvää tuhoa.
  • Pommidiplomatia kylvää tuhoa.
  • Pommidiplomatia kylvää tuhoa.
  • Pommidiplomatia kylvää tuhoa.

 

Pariisin terrori-iskut olivat valitettava osoitus siitä mihin ns. pommidiplomatia pystyy. Minkäänlaista hyväksyttävää oikeutusta tällaisille iskuille ei voida osoittaa, mutta voidaan kuitenkin edes osittain ajattelemalla todeta, että sota ja sotakoneisto ei koskaan ole tekemässä rauhaa. Pelko ei ole selitys sille, että asiat pysyisivät kontrollissa. Vain ihmisten tahto elää rauhassa on rauhan edellytys.

Syitä Pariisin terrori-iskulle voidaan etsiä uskonnoista, kulttuureista ja mistä tahansa ajattelutavasta, mutta tosiasia on, että syyt kumpuavat tavasta käsitellä tulevaisuutta silloin, kun ensimmäinen pommi "putoaa" tai silloin, kun tehdään päätös aloittaa sotilaallinen toiminta ns. tavallisia, vaarallisia tai vääränlaisia ihmisiä, sekä heidän ajatuksiaan, oikeuksiaan ja olemassaoloaan edustavia tekijöitä vastaan. Syitä Pariisin terrori-iskulle voidaan kaivella jihadismista, länsivaltojen osallisuudesta Saddam Husseinin kaatamiseen, olemattomien syiden takia aloitettuun sotaretkeen Irakissa 2003, tai ehkä jopa länsiliittouman sotaretkestä Irakiin 1990.

Tosiasia kuitenkin on, että jos hyväksymme ajattelutavaksemme pommien, aseiden, tappamisen tien.. on Pariisin terrori-isku ja sitä seuraavat terrori-iskut ja niistä seuraavat kostoiskut se tie, jolle me jäämme, kunnes viimeinenkin ihminen maanpäällä on kuollut. Tosiasia on myös se, että alkaa olla myöhäistä ajatella, että "meidän olisi pitänyt löytää jokin muu tapa käsitellä asiaa" kuin pommidiplomatia.

Nyt olemme siinä jatkuvassa pyörteessä, jossa törmäämme terroriin - räjähdyksiin keskellä eurooppaa, verta vuotaviin elokuvateattereihin ja pikkukahviloihin Pariisin sydämessä - emmekä me vieläkään tunnu oppineen, että kun me nyt lähdemme koston tielle - seuraa siitä uusia ja taas uusia iskuja jossain euroopan keskiössä. Ja tämä - tämä on pommidiplomatian seuraus.

Ajatukseni ovat Pariisissa. Siellä asuu tuttaviani. Mutta sydämessäni tiedän, että iso kuva - kokonaistilanne ei ratkea sillä, että laitetaan kova kovaa vastaan ja nokitellaan sillä, että kenellä on isoimmat pommit. Se on pommidiplomatiaa - eikä pommidiplomatia ratkaise mitään, ennenkuin pommit loppuvat, tai meistä viimeisetkin ovat kuolleet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Pekka Heliste

Syy on aivan yksinkertainen: Ranska on taas pommittamassa Syyrian siviilejä.

Vaikka pommitukset tehdään virallisesti sotilaskohteisiin niin aina kuolee myös siviilejä.

Ihmisten on vaikea käsittää, etteivät sotajoukot ole metsässä/viidakossa eläviä muukalaisia vaan sotilaatkin elävät siviilien seassa esim Helsinki on täynnä sotilaskohteita. Jos vihollinen haluaa tuhota ne niin siiiliuhreja on tuhansia/kymmeniä tuhansia

Ja jos joku hyökkäisi Suomessa siviilejä vastaan niin varmaan suomalaisetkin kostaisivat.

Venäjä sai jo osansa ja nyt vuorossa on Ranska

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Nimenomaan tästä on kyse, ihmettelen, ettei kukaan ministereistä tällaista asiaa nosta esille, ehkä se ei ole soveliasta.

Pakolaiskysymys ei tähän mielestäni mitenkään liity, Ranskalaiset tappavat Syyrialaisia, ja nyt tulee sitten takaisin, kuten Venäläisillekin, miten tämä sitten on yhtäkkiä niin ihmeellistä. Aikamoista kaksinaismoralismia mielestäni.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1

>....esim Helsinki on täynnä sotilaskohteita. Jos vihollinen haluaa tuhota ne niin siiiliuhreja on tuhansia/kymmeniä tuhansia....

ooo

Tuo on paha epäkohta. Sille pitäisi tehdä jotakin.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta.

Toimituksen poiminnat