anttiolavisalonen Sub specie aeternitatis

Yrittäjät työllistämisen eturintamaan.

Yrittäminen ollaan perinteisesti nähty yhden tai useamman henkilön harjoittamaksi keinoksi ansaita rahaa. Mutta voitaisiinko yrittäminen nähdä myös tarpeena työllistää reilulla mentaliteetilla yhä useampi suomalainen sellaisen toimeentulon piiriin, jolla tulee tämän päivän suomessa ja eritoten maailmassa  toimeen. Suomi on rakenteellisen katastrofin aallokossa pomppiva korkki. Toisaalta me tarvitsemme yrittämistä, yrityksiä ja yrittäjiä, mutta toisaalta meidän pitäisi uskoa siihen, että kun yritys perustetaan on yrityksen myynti perustettu sellaiselle artikkelille, että se varmasti myy. Huono tuote ei mene kaupaksi, mutta huono - hyvin markkinoitu tuote menee. Oikealla markkinointitekniikalla, oikeilla ajatuksilla ja oikealla tavalla saada asiakas uskomaan siihen, että ostettuaan yrittäjän tarjoaman artikkelin voi asiakas jollain tapaa aiempaa paremmin on suuri merkitys. Voisiko tulevaisuuden yrittäjyys perustua tällaiselle ajatukselle? Voisiko yrittäjyyttä olla yrittäjyys sinänsä? Yritys, joka tuottaa oheistuotteenaan tai - miksei sitten pääasiallisena tuotteenaan toimeentuloa ja toimeentulon kautta alati kukoistavampaa kulutustodellisuutta ns. tavallisten ihmisten hyvinvoinnin ja yrityksen menestymisen ehdoilla.

Tällä hetkellä, tämän päivän suomessa kaikki yrittävät todenteolla myydä tuotetta joka ei myy. Tämä on fakta. On kuitenkin olemassa myös yritystodellisuus joka perustuu todelliseen yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Näiltä osin suomen yrittäjyydessä on paljon korjattavaa. On kurotettava itämaiseen tapaan ajatella asioita nyt vallalla olevan länsimaisen ajattelun sijaan. Vain idästä voimme löytää mallin, joka ei ole kommunistinen, mutta ei täysin kuitenkaan kapitalistinenkaan. Samaan aikaan, kun etsimme mallia tulevaisuuden yrittäjyydelle - tulee meidän huomioida, että vain eheä kulutuspohja mahdollistaa kuluttajuuden ja sitä kautta yritysten olemassa olon. On sanomattakin selvää, että tämän hetken suomessa suunta poikkeuksellisen huono. Yritykset eivät työllistä, työttömiä on paljon ja yritysten tuottamien artikkeleiden laatu on surkeaa, merkityksetöntä - jopa olematonta roskaa. Voidaankin sanoa, että meillä Suomessa myydään paljon roskaa, jota valmistavat ulkomailla olevat tuottajat ja myyvät kotimaiset laiskottelijat. Todellinen yrittäjyys ei perustu, eikä tule koskaan perustumaankaan ajatukselle, että myydään artikkelia saadakseen artikkeli myytyä. Tosi yrittäjyys on artikkelin myyntiä, jotta myynti jatkuisi. Valitettevasti tämän päivän yrittäjyys tähtää nopeisiin voittoihin ja mässäilyyn - ei niinkään ajatukselle siitä, että yrittäminen palkitaan niin sosiaalisesti, fyysisesti kuin henkisestikin. Unohtamatta tietenkään kollektiivista hyvää - jota yrittämisen tulisi olla omalta osaltaan luomassa.

Tämän hetken poliittinen todellisuus on ristiriitaista. Sidosryhmien tarkoitus pysyä tyytyväisinä kansallisen edustajiston avustuksella kusee paitsi tavallista työssäkäyvää kansalaista silmään, niin myös pienen yrittäjän naamalle. Suuryritykset ovat tehokkaampia, mahtavampia, kasvottomampia kuin mikään muu koneisto - kaikessa mihin ne ryhtyvät, koska niillä on käytössään enemmän pääomaa, jolla ne saavat käyttöönsä yhä kasvottomampia, ahneempia, armottomampia alistamisen ammattilaisia. Suuryritykset ovat kenties joskus lähteneet pienestä. Ollaan perustettu pieni hammashoitola, vaateliike, turvallisuuspalvelu ja sitten kun joku taho on tarjonnut riittävästi rahaa ollaan myyty tämä pieni yritys isolla rahalla vähän isomman kokonaisuuden osaksi. Yrittäjyys on hyvä asia silloin, kun sitä ei sulauteta osaksi isompaa voittoa tavoittelevaa kokonaisuutta, vaan sillä tähdätään yrittäjyyden aktiiviseen jatkumiseen. Tämä kaikki on johdantoa sille, että jossain vaiheessa yrityksen tulevaisuuden historiaa remmiin astuu se heikko lenkki, joka ryyppää, käy maksullisissa naisissa ja käyttää rahaa välittämättä perheensä hyvinvoinnista enemmän kuin kukaan aikaisempi ahkera yrittäjä, joka yrityksen jatkuvuutta on ylläpitänyt. Se joku - yrityksen tulevaisuuden heikko lenkki, haluaa nopeaa rahaa väärien tarkoitusperiensä ylläpitämiseen. Hänen toimintansa tuottaa ehkä fyysisen ja psyykkisen palkkion - hänelle itselleen ja niille palveluntarjoajille, joilta hän henkilökohtaista hyvinvointiaan lähtee hakemaan. Lopulta tilanne on muuttunut absurdiksi oravanpyöräksi, jossa ahkerat ja tunnolliset yrittäjät palvelevat tuhlailevia, juopottelevia ja huorissa käyviä toisten yritysten heikkoja lenkkejä ja niitä kansalaisia, jotka ovat edellämainittujen heikkojen lenkkien toimesta muuttuneet entisiksi työntekijöiksi - samaan pöytään. Elämä tekee yhdenlaisen aaltoliikkeen ja sen jäljiltä paljastuu rantaan huuhtoutunut roska juuri niin silmiinpistävänä kuin se vain voi.

Mutta, jotta kokonaisuus ei unohtuisi - miten yrittäjyydestä saataisiin luotua sellaista, että alati harvempi heikko lenkki, tuhlailija ja öykkäri ryhtyisi yrittäjäksi? Jos yrityksen jatkuva tarve on kasvaa ja kukoistaa yhä enemmän, niin kuinka suureksi yritys voi kasvaa, ennenkuin se alkaa syömään omaa itseään - sisältäpäin? On mielestäni huono ajatus lähteä yrittämään sillä mentaliteetilla, vain kasvu on yrityksen tarkoitus. Tämä taas on ristiriidassa aiemman ajatukseni kanssa siitä, että yrityksen tarkoituksena tulisi olla fyysisen, sosiaalisen, psyykkisen ja lopulta myös kollektiivisen hyvinvoinnin tila. Olemmeko me tulleet siis tämänkaltaisen, tässä ajassa kasvonsa näyttäneen yrittämisen päähän? Siltä kuulostaa ja siltä todellisuus näyttää. Yrittäjyys tänä päivänä ei luo kollektiivista hyvinvointia millään osa-alueella niissä määrin kuin sen pitäisi olla sitä luomassa. Sen sijaan yrittäjyyden oravanpyörä on muuttunut heikompien lenkkien temmellyskentäksi, jossa ajatusmalli on "nyt heti kaikki mulle!". Olemmeko me muuttuneet sellaisiksi, että yrittäjyys ei enää kannata - koska yrittäjyys perustuu vain henkilökohtaisen hyvinvoinnin äärimmäiselle tavoittelulle?

Minä olen agnostikko. Tämä ei tarkoita, etteikö Raamattu olisi minulle tuttu kirja. Pidän Raamattua jollain tapaa luonnonfilosofisena teoksena. Valtaosa Raamatun opetuksista voidaan kääntään evoluutioteorioiden proosallisiksi tulkinnoiksi. Liika on liikaa ja liian vähän on liian vähän. Tämä pätee kohtalaisen moneen asiaan elämässä. Kultaisen keskitien löytäminen on tässä päivässä kirosana. Pitää olla äärilaitoja. Uskokaa - mutta vanhan liiton rokkarina ymmärrän tämän hyvin, ellen sitten jopa paremmin kuin moni muu. Kun mikään ei tunnu miltään, pitää saada sävärit sellaisista asioista, jotka ovat henkeä ruokkivia, kokonaisuuteen tavalla tai toisella vaikuttavia ja ennenkaikkea omituisia. Arki ei ole juhlaa muuta kuin niille, jotka ovat arjesta mielekkyytensä löytäneet ja sen löytäminen jatkuvassa värivalojen loisteessa, räpsyvissä valoissa ja ns. ADHD - todellisuudessa on vaikeaa, ellei sitten mahdotonta. Yhdellä silmäyksellä voimme löytää kaikesta tämän päivän arjessa viitteitä siitä kuinka meistä kaikista ollaan tekemässä älyttömiä, ajattelemattomia ja selkärangattomia kuluttajia. Ei selviytyjiä, ei ihmisiä vaan kuluttajia. Se jos jokin on pelottavaa.

Se mitä suomi ja suomalaiset tarvitsevat on omavaraisuus. Tarvitaan yksilöitä, jotka kasvattavat, luovat, kehittävät ja huolehtivat toisistaan. Hyvä kauppakumppani on sellainen, joka on olemassa. Pidä ystävät lähellä mutta viholliset vielä lähempänä. Se on hyvä ajatus. Se, että sinulla on kilpailjoita tekee elämästä mielekästä, ei vastenmielistä. Nyt me elämme todellisuudessa, jossa kilpailijat pitää raivata pois tieltä. Todellisuutemme ei ole enää insinöörien vaan psykopaattien käsissä ja tämän ymmärtää jokainen joka seuraa yritysjohtajien näkemyksiä yhtään mistään. Omavaraisuuden kautta suomalainen ja suomalaiset luovat yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja kaupankäyntiä. Pienyrittäjyyttä on siis tuettava. Sille on annettava mahdollisuus työllistää, myydä tarpeellista tavaraa ja ennenkaikkea luoda yhteistä kaikille suomalaisille tarpeellista hyvinvointia.

Ajattelenkin niin, että Suomea ei saada nousuun ellei jokainen meistä tee asialle jotain. Se jotain mitä meistä jokaisen pitäisi tehdä on verkostoituminen. Uusien ajatusten ja ideoiden kehittäminen, jopa niiden hulluimpienkin. Joku voi kasvattaa pihassaan perunoita ja myydä niitä eteenpäin, joku voi kalastaa ja myydä kalaa eteenpäin. Joku voi tehdä näitä molempia ja myydä vaikkapa kalakiusausta eteenpäin.  Joku meistä osaa ihan varmasti korjata polkupyöriä - ja myydä tätä taitoa eteenpäin, joku taas hoitaa mielellään lapsia, joku vammaisia ja joku puutarhaa. Kaikki ne joilla on riittävästi aikaa ja halua voivat tarjota palveluitaan risusavottaan, pihojen lakaisuun, pihapensaiden siistimiseen tai pihojen kolaamiseen. Älkää jääkö odottamaan, että se jokin ajatus syntyisi jonkun muun päässä. Aloittakaa jostain, yrittäkää. Ja kun onnistutte, niin tarjotkaa mahdollisuus jollekin tehdä kanssanne yrittämisestä elämän mittainen matka. Työllistäkää! Tarjotkaa toisillenne kokemuksia ja mahdollisuus elää tätä mahtavaa elämää. Ja ennenkaikkea - olkaa elämän ja yhteisen hyvinvoinnin eturintamassa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat