anttiolavisalonen Sub specie aeternitatis

Hintojen karkaaminen saattaa vielä kääntyä itseään vastaan.

Hintojen nousu kuohuttaa monella eri yhteiskunnan osa-alueella. Tuntuu väistämättä siltä, että hintojen karkaamisella pyritään joko huomioimaan yhä syvenevä lama tai yrittäjien mahdollisuuksien vähyys palveluiden tarjonnassa ja kilpailutilanteessa johon pienyrittäjät ovat joutuneet tämän päivän suomessa.

Asiaa ei millään tavoin helpota yhteiskunnallinen tila jonka muassa suuryritysten esiinmarssia pidetään jatkuvasti voimissaan juuri viimeaikaisilla yhteiskunnallisilla muutoksilla. Yhteiskunnalliset muutokset joihin tässä viittaan ovat toistuvasti esiin putkahtavat hyväveli -kauppoja ja toimeksiantoja, joiden takaa paljastuu veroparatiisikytköksiä, suoranaisia lainrikkomisia, lain venytystä, liikelainsäädännön väärinkäytöksiä ja perustulain jatkuvaa halveksuntaa.

Juuri kuluneella viikolla Liikenneministeri Berner toi julki Hallituksen tarkoituksen muuttaa valtiollinen tieverkko maksulliseksi - tyyliin yhdysvallat, jota ylläpitäisivät mm. vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokaupat. Liikenneväylien huollosta Berner tyytyi mainitsemaan kuitenkin vain sen oleellisen seikan, että tämän - - myötä kyky investoida väyliin voisi kaksin- tai kolminkertaistua nykyisestä. Voisi ei suinkaan ole sama kuin "tulee tapahtumaan". Voisi on jotain mikä saattaa tapahtua tai ehkä tapahtuu. 

Itse saan olla aitiopaikalla tarkastalemassa oman ammattiryhmäni kautta tätä samaa "voisi" - ajattelutapaa. Tarkoitan tällä sitä, että se mikä jää yksityisiltä "investoijilta" puolitiehen viedään lainsaneleman mallin mukaisesti päätökseen julkisin varoin. Hurraa! Kukapa tällaisesta voisi kieltäytyä. 

 

Ajatelkaapa seuraavankaltaista hypoteesia - yritys tai yksityinen yhtiö joka on tekemässä jotain/tarjoamassa jonkinlaista palvelua jonkin kunnan alueella saa kilpailulain mukaisen rahoituksen - mutta sitten lopulta se ei kykenekään tekemään/tarjoamaan siltä odotettua/ostettua palvelua siihen hintaan, johon se on palvelun luvannut tuottaa. Mitä tapahtuu?

Sopimuskausi ei suinkaan pääty vaan julkista rahoitusta lisätään palvelun loppuun saattamiseksi ja palveluiden saattamiseksi sille tolalle, joka täyttää tarvittavat laatukriteerit. Laatukriteereitä valvotaan pääasiassa ostopalveluiden toteuttajan toimesta ja niiden pääsisältö raportoidaan eteenpäin palvelun ostajalle, eli julkista taloutta pyörittävälle koneistolle, joka tarkastaa laatukriteereiden yhteensopivuuden tehtyjen/tuotettujen raporttien/tapahtuneiden/tuotettujen palveluiden kanssa. 

No, miten siis käy tämän hypoteesin mukaan valtakunnalliselle tieverkolle, jos väyläyhtiöiden toimintaa alkavat ylläpitämään vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokaupat? Luullakseni - tulee tapahtumaan niin, että valtion rahoituksella turvataan näiden em. instanssien toiminta ja luodaan näin ollen monopoliasetelma, jonka valvonta ei enää kuulu palvelunostajalle vaan em. instanssien alihankkijoina toimiville yrityksille, joilla on omat alihankkijansa ilman eri sopimusta minkäänlaisesta vapaasta kilpailusta.

Helpommin ymmärrettävänä kokonaisuutena voisi käyttää sanaa pyramidihuijaus; tässä ajattelutavassa vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokaupat hääräilevät capoina ja rahoituksen ostoon tarvittavan taloudellisen potentiaalin tarjoavat tahot taas capo di tutti capoina. Tämän lisäksi varmaan myös lainsäädäntötyötä tekevien joukosta löytyy omalta osaltaan consigliereja ja jonkinsortin underbosseja ja itse työn tekevät toimivat näiden tahojen edustamat, ennalta määritellyt yritykset. Kuulostaako tämä vapaalta kilpailulta? 

Yksityistäminen tällä tavoin tulee lopulta nostamaan hinnat sille tasolle, että palveluntuottaminen näine hyvineen osoittautuu mahdottomaksi. Sitä eivät halua palveluntuottajat, mutta eivät myöskään palveluiden tarvitsijat. Kaikista vähiten sitä toivovat ne, jotka ovat pyyteettömästi lähteneet sille tielle, jossa palveluita ollaan päätetty hankkia esim. kuntalaisten aidon tarpeen toteuttajiksi. 

Nyt käynnissä olevasta mallista seuraa väistämättäkin se, että yhteiskunta ei enää voi tällaisia yrityksiä/yksityisiä yhtiöitä pitää palveluiden tuottajinaan. Toki he ovat jo siinä vaiheessa saaneet omansa ja siirtyneet voittoinensa jonnekin toisaalle taikomaan lisää rahaa ja valtaa. Mutta miten tämä vaikuttaa tällä hetkellä - sillä aivan tavallisella kaduntallaajan tasolla?

Toinen mielenkiintoinen uutinen johon törmäsin oli yksityisiä eläinlääkäreitä koskeva kirjoitus. Siinä kerrottiin kuinka helsingin seudulla asuvien kotieläimen omistajien arkea lamaa ja tummentaa tieto siitä, että rakkaan haukun tai kissin kohtaloksi saattaa koitua tavallista palkkatyötä tekevien kukkarolle sopiva julkisten palveluiden puuttuminen eläinlääkinnän puolelta  - eli toisin sanoen palkkatyötä tekevien kukkarolle sopiva huokea hinnoittelu. Sen sijaan - ollaan törmätty ongelmaan, jossa lemmikkieläimelle ei enää ole varaa ostaa yksityiseltä eläinlääkäriltä palveluita.

Itse olen koira - ja kissaihmisiä. Toisinsanoen, meiltä löytyy molempia. Kissamme alkoi vuoden 2015 joulukuussa kakomaan omituisesti, oksenteli toistuvasti ja alkoi menemään huonoon kuntoon. Eläinlääkäreiden tarjontaa tutkaillessamme huomasimme sen valitettavan tosiseikan, että julkista eläinlääkäriä ei kuntataholta löydy. Yksityisiä kylläkin. No, eläinrakkaana ihmisenä ajattelin, että ihan sama - makoi mitä maksoi - Kissa pitää saada kuntoon; ja niin lopulta se yhden tunnin käynti yksityisellä eläinlääkäriasemalla maksoi 660e. Ja minä en asu Helsingissä. (Vaihtoehtoisesti kissan eutanasia olisi maksanut vain 180e.) Vaihtoehtona oli myös seuraavanlainen kokonaisuus - mikäli minulla ei olisi varaa maksaa tutkimuskuluja, tarvittavia hoitoja ja jälkihoito-ohjeita, voisin minä maksaa kyseisen yksityisen eläinlääkärifirman hoitokulut kätevästi osissa Intrum Justitian kautta alkaen 90e/kk seuraavien 10 kk:n ajan. Tällöin hinta siis nousisi kokonaisuudessa 900e. Melkoista - eikö totta. Sanottakoon sen verran, että kyseinen kissa on edelleenkin elossa ja voi hyvin.

Mitä olette mieltä; kuinka pitkälle täytyy ajassa mennä, että tilanne on sama myös terveydenhuollon puolella. Sote tekee kovaa vauhtia tuloaan ja sen mukanaan kantamat merkit ovat kaikkea muuta kuin huojentavia. Ollaan annettu aivan selkeästi ymmärtää, että terveydenhuolto muuttuu kaikilta osin kilpailuksi – samaan tapaan kuin tieverkoston huoltaminen. Luuletteko, että tieverkkoa huolletaan vastaisuudessa paremmin? Siitä ei olla vielä toistaiseksi puhuttu yhtään mitään – ollaan vain mainittu, että väylien kunnossapito ”voisi” muuttua tehokkaammaksi. Millä perusteella näin odotetaan? Koska joku lupaa näin tapahtuvan? Itse Berner on näin luvannut – mutta merkitseekö se yhtään mitään?

Kuinka pitkä askel pitää eteenpäin ottaa, että terveydenhuollon palveluita on tarjolla vain niille, joilla on varaa niistä maksaa riittävästi. Minä veikkaan, että mikäli tämä suunta johon olemme nyt matkalla säilyy – meillä on vuonna 2025 kymmenkertainen määrä köyhiä, kymmenkertainen määrä asunnottomia ja kymmenkertainen määrä sellaisia ihmisiä, joilla ei ole varaa riittäviin terveydenhuollon palveluihin. Mitkä muut palvelut jäävät näiden ihmisten ulottumattomiin? Aika näyttää – ja tähän suuntaan me olemme menossa.

Mutta mikä on tämän kirjoitukseni sanoma? Miten siis hintojen karkaaminen voisi vaikuttaa ratkaisevasti suomen tilanteeseen. Yksinkertaista - suomalaiset eivät enää tarvitse (pakon sanelemana) tarjottuja palveluita, jolloin palvelurakenne eittämättäkin muuttuu. Liian kallilla palveluita tarjoavien yhtiöiden ja yritysten palveluksia ei enää kukaan pysty ostamaan tai saa ostetuksi, jollon näiden samaisten yritysten tarjoamat palvelut - joista valtaosa on osa ns. luodun tarpeen varaan rakennettua palvelurakennetta - menettää merkityksensä. Tämä johtaa tietenkin siihen, että koko yritysverkosto romahtaa oman himmelinsä mukana ja yrityskenttä aukeaa jälleen sellaisille palveluntarjoajille, joiden palveluille on  kollektiivisesti ajatellen kysyntää.

Luotu tarve ei ole kovin merkittävässä asemassa kun pakko tarpeen merkityksettömyydelle käy selväksi. Ei pidä unohtaa, että Suomen kansalaisia hallitaan pitkälti mielikuvien, ajatusten, uhkakuvien ja suomalaisuuden hengessä tapahtuvan kansallistunteen keinoin. Mutta samaan aikaan myös ylläpitämällä menttaalimallia siitä minkälainen suomen kansalaisen tulisi olla sen sijaan minkälainen suomen kansalainen on. Se mikä 75 – 90 vuotta sitten tapahtui viidessä vuodessa tapahtuu nyt päivässä – mitä tulee siis mielialojen, mielipiteiden ja näkemysten muuttamiseen. Tarvitaan kuitenkin riittävän massiivinen kokonaissykäys, joka ollaan höystetty riittävän emotionaalisella mielikuvalla, joka osuu riittävän laajalle alalle kansan syviä rivejä.

Harmittavaa ja mahdollisuuksia lamaavaa tässä aikakaudessa kuitenkin on se, että tämän hallituksen jälkeen luotto yrittäjiin ja yhtiöiden pyrkimyksiin alkaa olemaan vähissä. Se mitä suomi todellakin tarvitsee on pienyrittäjiä - mutta kuka haluaa lähteä pienyrittäjäksi, kun isot-, kasvottomot suuryritykset ja pörssiyhtiöt toimivat lainsäätäjien luoman hyväveliverkoston suojeluksessa ja voivat likimain täysin - lakien ulottumattomissa luoda oman monopolinsa toimintaehdot juuri sellaisiksi kuin ne parhaaksi näkevät.

Se, että yrityksille annetaan mahdollisuuksia tarkoittaa myös sitä, että näiden mahdollisuuksien joukkoon ollaan mahdutettu myös mahdollisuus kaatua. Eikä se  ole mitään muuta kuin elämää. Vaikka minä kannatankin pienyritysten/pienyrittäjien asemaa suomessa, niin ensisijaisesti minä näen pienyrittäjien aseman merkittävimpänä osa-alueena sen, että ne luovat kollektiivista hyvää ympärilleen. Samaan tapaan kuin kuka tahansa työtätekevä suomalainen on luomassa kollektiivista hyvää ympärilleen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomen hinnoissa valtaosa on veroja, joille ei kauppias voi juuri mitään.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen

"ei kauppias voi juuri mitään" tarkoittaa samaa kuin "kauppias jotain voi". Mitä kauppias siis voi veroille?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#2
Tekee esim. kuten minä. Muuttaa pois Suomesta kaupantekoon. Suomesta on helppo lähteä pois.

Hajuton, mauton ja tylsä maa, eikä tule ikävä.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen Vastaus kommenttiin #3

Noniin. Sieltä ulkomailta (arvatenkin virosta) on helppoa olla milloin mitäkin mieltä. Ei siinä mitään. Itselläni kansallistunne on niin syvässä, etten täältä ihan heti ole lähtemässä. Kiva kun kävit. Hyvää loppuelämää sinne jonnekin. :)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #5

#5
Minun suomalainen kansallistunne on sosialisoitu.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Kävin ostamassa 3 päivän ruuat kotiin ja eväät töihin, yhdelle hengelle, hinta 45€, karkeasti vajaat 300 markkaa, ihmettelin kuittia koska tuntui etten oikestaan ostanut juuri mitään, muovikassikin hyvä kuin puoliksi täynnä. 300 markalla olisin taas saanut 2 hengelle kuukauden sapuskat 2000 taitteessa.

Ollaan oltu tiellä pitkään joka koettelee jatkuvasti kansakunnan sietokyvyn rajoja,poliittisesti että työelämässä. Nopeammin, tehokkaammin ja enemmän on mantra jota hoettu monessa yrityksessä. Ihmisiä korvattu mekaniikalla ja tietokoneilla ja ohjelmistoilla. Vain että tehdään se ennätystulos.

Verot nousee samasta syystä, enemmän elättejä valtiolla, vähemmän veronmaksajia, joten kauppias, yrittäjä, yritysjohtaja voi asialle jotain, valitettavasti negatiivinen kierre on kova, jos yritykset pystyisi tyytymään pienempiin voittoihin ja palkkaamaan ihmisiä että positiivinen kierre saataisiin aikaiseksi. Tosin vaatisi kollektiivista päätöstä asialle.

Isojen voittojen tavoittelu syö itseään, jossain vaiheessa se rikkain ihminen maksaa muiden elämisen, veroistaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Et muuten olisi vuosituhannen taitteessa ostanut 300 markalla kuukaudeksi perheen ruokia. Muistisi pettää. 1960-luvulla tuo vielä olisi käynyt. Sen sijaan moni ammattimies saattoi vuosituhannen vaihteessa hyvinkin saada 10.000 markkaa palkkaa ja pystyi sen aivan rinta rottingilla kertomaan ilman häpeää (siis 1600 euroa ...).

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Oltiin emännän kanssa opiskelijoita, tukea saatiin asumiseen ja opiskeluun, yllättävää miten pienellä tulee toimeen kun on pakko. Muistissa ei ole vikaa.
-99 töissä tienasin 6500mk/kk, joka oli kuin juhlaa verrattuna opiskeluaikoihin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #7

http://www.stat.fi/til/khi/2016/11/khi_2016_11_201...

Kuten ylläolevasta taulukosta ilmenee, on kuluttajahintaindeksi vuoden 2000 marraskuusta vuoden 2016 marraskuuhun asti kohonnut noin 26%.

http://www.saadospalvelu.fi/fi/indeksi/indeksiluvu...

Kuten ylläolevasta taulukosta voidaan havaita, on palkkakehitys ollut vuodesta 2004 lähtien vuoteen 2016 asti noin 39%.

Reaaliansiot ovat siis kohonneet tuntuvasti tuona ajanjaksona.

Nythän surraan lähinnä hintojen alenemista asuntomarkkinoilla, jalometalleissa, öljyssä j.n.e. Myös maataloustuottajat valittavat alenevia tuottajahintoja, joita kauppa vielä kuluttajahintoja alentaessaan pyrkii prässäämään vielä alemmaksi.

Mutta totuushan on, että ihmiset ovat valittaneet hintojen nousua iät ajat. Se on jonkinlainen sisään rakennettu mantra, jota taivastellaan tosiasioista piittaamatta.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen Vastaus kommenttiin #9

Tämä on totta. Kuten mainitsenkin blogissani - valtaosin ihmisille alkaa tulla tosi eteen niiden asioiden kanssa, joita ilman he luulevat etteivät tule toimeen, vaikka heillä ei näihin artikkeleihin varaa olisikaan. Saati sitten tarvetta käyttää tällaisia artikkeleita.

Toimituksen poiminnat