anttiolavisalonen Sub specie aeternitatis

Mielenterveyden ongelmiin parasetamolia ja vitamiineja.

Tämän blogikirjoituksen otsikko saattaa kuulostaa häiritsevältä. Mutta niin se on – mielenterveysongelmien hoitoa parasetamolilla tullaan lisäämään huomattavissa määrin, koska se on ihan yhtä tehokasta, kuin mikä tahansa hoitotyö, joka ei lähde potilaan itsensä tarpeista, ja potilaan tai asiakkaan sairauden hoidon tarpeista vaan siitä, mihin malliin tulevaisuuden sosiaali – ja terveyspalvelut muokataan, jos niitä lähdetään muokkaamaan pelkästään talouden ehdoilla.

 Toki – nyt varmaan lukijana arvaatkin, että blogikirjoitukseni otsikko oli tarkoituksenmukaisesti älyä rienaava. Samaan aikaan tämän blogin otsikon oli tarkoitus herätellä juuri sinua lukijani ajattelemaan, että voidaanko uskottavia, toimivia ja potilaiden/asiakkaiden tarpeiden mukaisia sosiaali – ja terveyspalveluita järjestää niin, että niitä lähdetään järjestämään jonkin tietyn, valmiin sapluunan mukaan.

Vastaan osittain itse omaan kysymykseeni toteamalla, että jokin tietty määrä rahaa on käytössä ja se pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti asioiden hoitamiseen. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että varsinkin kuntatasolla sote-menojen kasvu tulee kiihtymään. Tämä johtuu siitä, että sosiaali- ja terveysmenojen perimmäisiin syihin ei olla puututtu riittävän tehokkaasti. Syy ei ole työntekijöissä vaan talousasioiden järjestyksessä.

Tästä johtuen jo aikaisemmin ongelmallisessa tilanteessa olleiden perheiden tilanne on kriisiytynyt yhä pahemmin, nuoriso on ajautunut yhä suurempaan rajattomuuden tilaan ja päihteidenkäyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti – ruokkien samalla syrjäytyneiden kuntalaisten ongelmaa yhä pahemmaksi. Ei ole epätavallista, että kovia huumausaineita liikkuu jo varsin vähäpätöistenkin kuntien nurkissa niin paljon, että osa päihteidenkäyttäjistä on siirtynyt alkoholista esimerkiksi subutexin pariin, koska katuhinnat ovat huokeammat.

Tosiasia on, että sosiaali – ja terveyspalveluiden järjestämisen tulee tapahtua niin, että tarjottu palvelu on asiakkaiden tarpeista lähtevää, asiakkaiden ja potilaiden tarpeiden mukaista. Tarve on useimmiten tiedossa jo ennen kuin tilanne kriisiytyy, mutta jostain kumman syystä tarpeeseen ei vastata tässä vaiheessa. Tarpeeseen vastataan useimmiten vasta siinä tilanteessa kun tilanne on jo kriisiytynyt. Voidaanko puhua ihan reiluuden nimissä siitä, että jollain tavalla ollaan todennäköisesti helpommin sivuuttamassa sellaiset ongelmatapaukset, joita ei ole pakko hoitaa kuntoon, tai joiden kohdalla ennaltaehkäisyn kaltainen toiminta ennen kriisiytymistä olisi toki hieman syväluotaavampi, hieman pidempikestoinen – mutta lopulta kuitenkin inhimillistä hätää ja kärsimystä vähentävä toimenpide, jonka avulla myös yhteiskunnan perusyksikkö, eli perhe saattaisi säilyä kriisiytymiseltä itsessään.

Lukijani – kun seuraavan kerran kuulet, että hunaja parantaa syövän tai että c-vitamiini ehkäisee skitsofreniaa, niin muista, että vain otettu lääke auttaa ja vain oikea lääke auttaa otettuna niihin sairauksiin ja ongelmiin, joihin lääke on tarkoitettu. Jos vielä tämän jälkeen jaksat - niin ajattele samalla; jos autosi moottori menee jollain tapaa epäkuntoon ja korjaustoimenpiteeksi ehdotetaan tuulilasinpyyhkijöiden vaihtoa – saatat olla niinsanotun vaihtoehtoisen totuuden piirissä. Miksi et siis ajattelisi, että ennaltaehkäisy säästäisi varmasti toteutuessaan niitä sosiaali – ja terveyspalveluiden (mutta myös poliisin ja pelastuslaitoksen) tarvitsemia isoja menoeriä, jotka kuluvat sosiaali – ja terveysalan hoitomaksuihin silloin, kun ongelmat ovat kasvaneet niihin mittasuhteisiin, että hoidosta on tullut ainoa mahdollinen tapa huolehtia kriisiytyneestä yksilöstä.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Juuso Hämäläinen

Mielenterveyden ongelmaisten määrä on järkyttävä, kun vertaan sitä nuoruuteeni. Tällaisen ennaltaehkäisy olisi erinomaista. Tuntuu vain siltä, että tähän tarvitaan muutoksia, jotka mahdottomia nykymaailmassa.

Kun jätetään perinnöllinen mielisairaus sivuun niin ihmisten mielen ongelmat lähtevät elinympäristöstä. Kun toimeentulo on vaikeaa, parisuhteet tulevat ja menevät, perheet hajoavat,työtä ei löydy, työsuhteet ovat lyhyitä, opinnot eivät takaa työtä ja joka suunnasta tulee huonoja uutisia, niin ihmiset masentuvat, ahdistuvat ja sairastuvat. He eivät nykyään ole varmoja edes sukupuolisesta suuntautumisestaan. Siihenkin tarvitaan keskustelukumppaniksi terapeutti. Tai syömiseen tai itsetunto-ongelmiin.

Ihmiset ovat vapaampia kuin koskaan tekemään mitä haluavat ja silti he ovat enemmän ahdistuneita ja epävarmoja kuin milloinkaan ennen. Ihmisten kyky pitää itsensä koossa omin voimin tuntuu täysin kadonneen.

Miten ennaltaehkäistä näissä oloissa mielen sairauksia?

Toimituksen poiminnat