Lepomäen ulostulon todellinen tausta?
Ei olisi ensimmäinen kerta kun vasta myöhemmin kevään kynnyksellä ymmärretään, että lumi ei pysy maassa kuin kesään asti. Sitten pitää jälleen odottaa seuraavaa talvea, jotta muistettaisiin millä leveysasteilla meillä suomessa asutaan. Koko suomi on – ei enempää, eikä vähempää kuin samoilla leveysasteilla kuin siperia tai alaska.
Ei olisi myöskään ensimmäinen kerta, kun kohtaamme tilanteen, jossa meitä ollaan kollektiivisesti vedätetty kahteen eri suuntaan. Elina Lepomäen ulostulo sote – ja maakuntauudistuksen romuttamiseksi saattaa olla ovelasti toteutettu jatko-osa Kokoomuksen jatkuvalle tarpeelle yksityistää kaikkinensa koko suomen verotusjärjestelmällä toteutettu palveluntarjonta.
Tämä kuulostaa kenties hieman omituiselta ajatukselta, mutta tosiasia on – että kävipä tässä nyt miten tahansa, niin yksityistämisen piiriin ollaan vahvasti sote – alalla menossa. Siitä ei kuitenkaan tiettävästi ole Sote – ja maakuntauudistusta vastustavassa, Elina Lepomäen "pamfletissa" kuitenkaan kyse.
Kyse on oletettavasti sote – ja maakuntauudistuksen järjestelmällisestä kiertämisestä ja ns. ohituskaistan käyttämisestä Kokoomusvetoisen kunnallispolitiikan kautta. Toisinsanoen – pörssiyhtiöiden toteuttamasta shokkiaallosta koko sote – kentällä – ja erityisesti Kokoomuksen lempilapsen; yksityisen palveluntuotannon toteuttamisesti pörssiyhtiöiden kautta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että koska sote – ja maakuntauudistuksessa kunnallisten sote-palveluiden muuttaminen liikelaitoksiksi loisi yhtäältä kilpailutilanteen kunnallisten ja yksityisten palveluntarjoajien tarjoaman palvelun välille (ja saattaisi IHAN OIKEASTIKIN vaikuttaa palvelutuotannon hintoihin laskevasti niitä, ja tarjoten työntekijöilleen muutakin kuin "eioota" -) voidaan tilanne ohittaa karsimalla välivaihe ja siirtyä suoraan yksityisten palveluntarjoajien monopolipalvelutuotantoon.
Ongelmalliseksi onkin sote – kentällä havaittu, juuri yksityisen palveluntuotannon asiaa saarnaavien puolelta – liikehdintä kunnallisten palveluntarjoajien liukumisesta suurena massana kohti omaa alustapalvelua, joka käytännössä ryhmittää em. palveluntarjoajat omaksi liikelaitoksekseen ja alkaa toimimaan isojen pörssiyhtiöiden tarjoamia sotepalveluntuottajia vastaan, luoden näin aitoa kilpailutilannetta sote -palvelukentälle.
Tämä luonnollisestikin olisi varsinainen ongelma – mitä tulee pääomasijoittajien asiaa ajavien asialle.
En epäile lainkaan etteikö sote – palveluita haluttaisi suomessa turvata. Lepomäen ulostulo oli kuitenkin juuri niin vaivalloinen kuin saattoi odottaakin. Tämän lisäksi Lepomäen ulostulosta saattoi lukea sen tosiasian, että se mihin ulostulo lopulta tähtäsi olikin vain "viistokadun" luominen ja asian "viranomaiskäytäntöjen" ohittaminen matkalla kohti sulavalinjaista yksityistämishanketta.
Tätä höystääkseen Kokoomuksen kärkinimet heittivät parhaat näyttelijänlahjansa peliin – luoden todellisen kummastuksen ilmekavalkaadin kaikkien mahdollisten medioiden etusivuille.
Ei voida olettaa, että Lepomäen latelema sumutus jäisi kuitenkaan tähän; ensi vuoden keväällä meillä suomessa on jälleen Eduskuntavaalit.
Liittyen juuri ensi vuonna järjestettäviin eduskuntavaaleihin – tämän päivän Yle – uutisissa uutisoitiin, että SDP on mennyt Kokoomuksen kannatuksen ohi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tämä kaikkinensa kertoo siitä, että tarvitaan ulospäin näkyviä taikatemppuja; jotain sellaisia, millä ne tähänkin asti Kokoomusta äänestäneet sairaanhoitajat, poliisit, pelastajat, palomiehet ja kaikki perustarpeiden toteutumisesta huolehtivat ammattilaiset palaisivat jälleen äänestämään tyhjiä lupailevaa Kokoomusta.
Tämä on kuitenkin vain eräänlainen sivujuonne Politiikan näytelmässä.
Päätarkoitus on sote – ja maakuntauudistuksen romuttaminen ja Sote – palveluita tarjoavien pörssiyhtiöiden esiinmarssitus sote-palvelukentille kautta koko suomen tasavallan.
Mitä tästä lopulta seuraa?
Jo nyt voimme huomata, että kokoomuksen takalistoa nuolevien ääni on kasvanut huippulukemiin.
Elina Lepomäestä ollaan leivottu uutta vapaussodan sankaritarta politiikan näyttämöllä ja koko kansakunnan sote – palvelujärjestelmän uudistajattarena.
Kukaan ei kuitenkaan esimerkiksi kysy, että miten kaikkien palveluiden yksityistäminen vaikuttaisi esimerkiksi reilun 250 000 sote – palveluita tarjoavan kunnallisen työntekijän taloustilanteeseen.
Yksityinen sote – palvelualan pörssiyhtiö ei suinkaan palkkaa 100% siitä väestä, jonka se jättää "jälkeensä" yksityistämisen jälkeen.
Palkkausprosentti jäänee noin 55% – 70% hujakoille. Työehtosopimukset, joita yksityiset pörssiyhtiöt sote – palvelualan toimipisteissään tarjoavat ovat myöskin melkoinen pudotus julkisen palvelun toimintaa pyörittävien sote-työntekijöiden palkkoihin.
Esimerkiksi sostes:n tarjoama alkupalkka sairaanhoitajalle on noin 400 – 500e pienempi kuukaudessa, kuin julkisella puolella. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 6000 euron ansionmenetyksiä vuodessa. Kuka enää haluaa tehdä kolmivuorotyötä sote – alalla, kun palkasta napsaistaan vuositasolla 5000 – 6000e pois? En usko, että kukaan.
On kuitenkin huomioitava, että Suomalaiseen sote – kenttään on ilmestynyt – ikäänkuin ihmeen kaupalla, erilaisia seure (seuturekry) – palveluntarjoajia, joiden lainvoimaisuutta ja sijaispulaa helpottavaa rakennetta ollaan vahvasti ajettu esiin juuri Kokoomuspäättäjien puolelta.
Seuturekryjärjestelmä on ajoittain ihan toimiva ratkaisu, mutta palkkatyötä tekevälle sote – alan ammattilaiselle sen tarjoama työ on kaikkea muuta kuin toimiva kokonaisuus. Palkasta napsaistaan keskimäärin 200 – 300e pois aina kun palkka maksetaan, vaikka työntekijä tekisikin täysin samaa työtä kuin vakinainen henkilökunta.
Mistä pääsemmekin jälleen vuoteen 2008 ja Jyrki Kataiseen. Vuonna 2008 Jyrki Katainen lausui, että suomeen tarvitaan n. 1,8 miljoonaa ulkomaalaista työntekijää. Seuraavana vuonna – pitkälti Jyrki Kataisen aloitteen pohjalta suomeen rahdattiin läjäpäin Filippiiniläissairaanhoitajia. Tätä ennen tapahtuneesta ei pidä lainkaan väheksyä sitä tosiasiaa, että vuonna 2007 suomalaiset sairaanhoitajat vaativat tuntuvaa ansiotulon nousua. Vuoteen 2011 mennessä valtaosa filippiiniläissairaanhoitajista oli poistunut maasta, koska heille tarjottu työehtosopimus oli kehnompi kuin suomalaisten sairaanhoitajien työehtosopimus.
LOPUKSI
Minä en oleta, että tässä olisi kyse sairaanhoitajista. Minä oletan – että tässä on tosiasiassa, kuten mainitsin jo aikaisemmin; kilpailutilanteen ohittamisesta ja oman edun tavoittelemisesta politiikan saralla. Elina Lepomäen ulostulo tuskin on tarkoitettu parantamaan suomalaisten sote-palvelutyöntekijöiden tilannetta, saati sote – palveluita käyttävien arkea.
Hieman yksinkertaistaen toteankin – että Elina Lepomäen ulostulo sote – ja maakuntauudistuksen tiimoilta ei ole mitään muuta kuin halpa poliittinen temppu, jossa ajetaan ohi kaiken mahdollisen vapaan kilpailun ja luodaan automaatti, joka tarjoaa vain monopoliasemassa olevien pörssiyhtiöiden tarjoamia sosiaali – ja terveyspalveluita.
Minun, Nokialla asuvan kansalaisen näkövinkkelistä tämä on vain suuremmassa mittakaavassa tapahtuvaa – Nokian sote – palveluiden yksityistämishanketta vastaava tapahtuma, jossa mitään konkreettista vaihtoehtoa palveluiden kokonaisvaltaiselle yksityistämiselle ei olla etsimässä. On vain täydellinen yksityistäminen, ja sen kilpailijana sote – ja maakuntauudistus.
Kokoomuksen näkövinkkelistä nämä kaksi kilpailevat keskenään – ja tämän mittaluokan osingoista puhuttaessa, mikään ei saa muodostua esteeksi.
Ei edes sote – ja maakuntauudistus.
Anttiolavi Salonen
Ameriikan malliin ja tulevaisuudessa on vapaus valita jos on rahaa tai hyvä sairausvakuutus. No nyt ei yks kaks anna kukaan vakuuttaja vakuutusta sille jolla on jo vähän ikää ja alun rempan tarvetta.
Eräs USA:ssa asunut kertoosiellä olleen palveluiden n todella kalliita eikä sisään pääse ellei ole rahaa tai vakuutusta, tänne muuttaneena kehuu meidänykyistä järjestelmää ja on kauhuissaan sen romuttamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan siinä toki olla kyse myös toimintojen järkeistämisestä ja kustannustehokkuudesta, jotka ovat sekä asiakkaan, että veronmaksajien etu.
Suomalainen byrokratian hampaissa työtään tekevä lääkäri ottaa vuosittain vastaan n. 1.100 potilasta, kun saksalainen kolleega tapaa vuosittain n. 2.400 potilasta.
Keskiverto suomalainen käy lääkärin vastaanotolla yllättävän vähän- vain 4,3 kertaa vuosittain keskimäärin. Ruotsalaiset ovat nähtävästi maailman tervein kansa, sillä nämä käyvät lääkärissä vain n. 2,9 kertaa vuodessa. Saksalaiset taas puolestaan tapaavat lääkäriä 10,0 kertaa vuosittain.
Lähde: OECD Health Data
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin suomen mittapuulla asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksioikoinen. Kuten esim. taannoinen TEHY:n ylityö – ja vuoronvaihtokielto antoi ymmärtää, ei meillä suomessa juuri ole varaa enää tehostaa henkilöstökuluja vähentämällä. Tai no, on. Onhan sekin siis eräänlaista säästöä, ettei sitten vain hoideta sairaita – mutta sellaiseksiko tämän homman nyt toivotaan menevän.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin yksinkertainen vastaus ,mistä ongelmat johtuvat rahasta ,tässä markkinatalous järjestelmässä raha on kaiken ydin .Jos se loppuu tulee vaikeuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Sotket kuten moni muu kaksi asiaa: flunssapotilaat ja oikeasti sairaat. Vakavasti ja kroonisesti sairaiden hoito on se haaste laadun, jonotuksen ja kustannusten suhteen. Pääisa ihmisten lääkärikäynneistä on siinä mielessä turhia, että he paranisivat näkemättä yhtään lääkäriä. Työikäisillä on pääsyitä lääkärissäkäyntiin sairasloman saaminen.
Soten yksityistämishankkeet johtavat nimenomaan kroonisesti tai vaikeasti sairaiden hoitomaksujen nousuun. Niin on käynyt muuallakin.
Kuten jo muut kertoneet niin tähän potilaan ongelmaan teoriassa auttaa ylimääräinen vakuutus. Mutta ihmisen iän ja vaivojen karttuessa tuon vakuutuksen kattavuus heilkenee tai sen hinta nousee. USAssa on kymmeniä miljoonia ihmisiä, joilla ei pääsy vaativaan hoitoon sen hinnan takia. Saksassa innolla otetut yksityiset vakuutukset ovat olleet suuri pettymys äskettäin eläkkeelle jääneille, joilla vaivoja.
Valinnanvapaus on siksi vain silmänlumetta yksinkertaista luottavaista yleisöä liehitellessä.
Ilmoita asiaton viesti