anttiolavisalonen Sub specie aeternitatis

Hallitus vol. 2.

  • Hallitus vol. 2.

"Ei niin suurta vihollista ole - kuin se vihollinen joka on itse" Lausui tai kirjoitti Marcus Tullius Cicero.

Samaa voitaneen todeta tämän päivän hallitusneuvotteluista suomessa. Meillä olisi kaikki mahdollisuudet saada aikaan tasapainoinen, hyvinvoiva hallitus ja varmasti tiukkoja kysymyksiä esittävä oppositio, mutta nyt näyttäisi, että vastavalitun hallituksen historia tullee jäämään jo paljon ennen alkuaan varsin torsoksi. 

Eilispäivän US:n artikkelissa todetaan, että "Tärkeimpinä pidetyistä valiokunnista suuren valiokunnan puheenjohtajuus menee vihreille, perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuus sdp:lle, ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuus perussuomalaisille, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajuus sdp:lle ja tarkastuslakuokunnan puheenjohtajuus vihreille."

Asetelmana tämä on sairaalloisen herkullinen. Tosiasia lienee kuitenkin jotain ihan muuta. 

Tosiasia lienee, että vihreiden ja PerSujen välillä ei rauhaa saada rakennettua yhtään millään saralla. 

Oma veikkaukseni on, että hallitus kaatuu omaan mahdottomuuteensa paljon ennen kuin mitään todella merkittävää hallituspohjaa ollaan edes saatu muodostettua. Tosin vaihtoehtojakin on.

PerSut tuntuvat olevan kohtuullisen tyytyväisiä siihen, minkälaisia paikkoja heille ollaan lupailtu. Nähtäväksi jää - ajavatko syrjään jääneiden suomalaisten äänillä valtavan äänimäärän kahmineet Perussuomalaiset todellakin niitä asioita, joita he ovat ryhmänä olla ajamassa. 

Toivoa sopii. 

Viime kerralla PS:n näytöt jäivät kovin vaisuiksi. 

Oli miten oli - mielenkiintoiseksi tämä menee.

Eduskuntavaalitapahtuman kynnyksellä runoilin seuraavaa. Nyt tämän kirjoittamisesta tuntuu olevan jo ikuisuus. Siltikin haluaisin tuoda tämän myös jatkossa esiin - omana toiveenani

Eduskuntavaaliehdokkaan tai puolueen ajama politiikka ei voi olla väärässä neutraalissa asemassa ollessaan; mikä tarkoittaa ennen eduskuntavaaliehdokkaan tai puolueen valintaa, hänen tai hänen puolueensa ajamien asioiden perusteella johonkin sellaiseen, mihin hän sitten tulee (mahdollisesti) valituksi.

Sen sijaan - kansalaisten ajatusta ja kokemusta vääryydestä voi ruokkia toimimalla väärin, tultuaan valituksi - jokaisella tekemällään päätöksellä ilman, että sitä sen kummemmin tarvitsee osoittaa.

Se, miten ihmiset mieltävät vääryyden on taas kollektiivisesti sovittua.

Sellaista vääryyttä on helppoa tulkita kaikilta osin juuri tämän varjolla.

Demokraattinen prosessi äänestyskäyttäytymistä luonnehtivana tekijänä ei ole mitään muuta kuin tapa, jolla valtaan valitaan.

Vähän samaan tapaan kuin naimisiinmentäessä; se on vain yksi osa parisuhdetta.

Jos häiden jälkeen ottaa oikein kunnolla puolisoltaan vastaan vääryyttä, niin ei syy silloin ole siinä tavassa jolla avioliitto ollaan solmittu."

Ketkä ikinä eduskuntaan pääsevät, tai mahdollisesti joutuvat - pitäkööt omalla käytöksellään, omilla valinnoillaan ja omalla toiminnallaan huolen siitä, että heidät valinneet kansalaiset eivät kokisi jälleen kerran tulleensa petetyiksi ehdokkaansa vuoksi tai demokraattisen valtiojärjestelmän mahdollistaman vaalitavan räikeään hyväksikäyttöön perustuen.

 

Mikä ikinä lopputulema näissä tsembaloissa onkaan - on varmaa ainakin se, että tylsää tästä ei ole tulossa.

 

 

-Anttiolavi Salonen

https://www.mielenkartta.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat